Tunnistusmerkintä

Tunnistusmerkintä on pakollinen mm. monille tuotantoeläimille kuten naudoille ja lampaille, mutta myös matkustaville lemmikeille, jotta ne ovat tunnistettavissa ja yhdistettävissä passiinsa. Uusi eläinsuojelulaki tekee tunnistusmerkinnästä pakollista koirille. Tavoitteena on tunnistusmerkinnän lisääminen pakolliseksi myös kissoille. Näin pyritään vaikuttamaan pentutehtailuun, laittomaan maahantuontiin, kissapopulaatioihin, hylkäyksiin ja löytöeläinten parempaan kotiutumiseen. Kaiken pohjana on lemmikkien omistajien vastuun korostaminen.

Tunnistusmerkintä on usein ihon alle laitettava mikrosiru. Mikrosirun numerokoodi rekisteröidään johonkin ylläpitävään rekisteriin. Rotukoirilla rekisteri on käytännössä Kennelliitto. Rekisteriin merkitään lemmikin tiedot, ainakin laji ja/tai rotu, nimi ja omistajatiedot. Olennaista onkin muistaa pitää tiedot ajantasalla, jotta eläimen omistaja on myöhemmin löydettävissä.Tunnistusmerkintä voi olla myös muu kuin mikrosiru. Tuotantoeläimet tunnistetaan usein muovisista korvamerkeistä tai lovista. Kaneilla voi olla korvatatuointeja, ja ulkomailta tuoduilla hevosilla vielä nykyäänkin polttomerkkejä. Linnuilla käytetään renkaita jalan ympärillä.

Koiranpennut tunnistusmerkitään ennen rekisteröintiä useimmiten terveystarkastuksen yhteydessä. Tunnistusmerkinnän avulla kadonnut koira voidaan palauttaa omistajalleen. Lisäksi sen avulla voidaan todentaa tehdyt terveystarkastukset ja muut toimenpiteet. Rekisteri puolestaan tarjoaa arvokasta tietoa rodusta ja sen terveystilanteesta. Myös monet harrastus- ja käyttötulokset näkyvät Kennelliiton rekisterissä. Rekisteriin voi rekisteröidä myös sekarotuisen koiran.

Monet löytökissoja hoitavat tahot tunnistusmerkitsevät kissat ennen luovutusta uuteen kotiin. Kissojen tunnistusmerkintää pyritään lisäämään monin kampanjoin, koska löytökissojen määrät ovat vuosittain erittäin suuria ympäri Suomen.